Sarjahurmaaja

Leppoisaa lauantaita! Mitä tekemistä olette keksineet sulkuaikaan?

Täällä fiilikset vaihtelee, välillä todellakin tylsistyttää kotona kökkiminen 24/7 ja se, kun mitään ei voi oikein suunnitella, noh, oikeastaan koko vuoteen. Mutta välillä homman unohtaa ja keskittyy vaan omiin puuhiin. Mulla on tällä hetkellä tällaista ajanvietettä kotona:

- Lukemisena kutkuttava dekkari

- Isoäidinneliöiden virkkaus jämälangoista, suunnitteilla pastillisävyinen torkkupeitto

- Netflix sarjat ja leffat

- Ristikot (joo, joo, tiedetään, mummojen puuhaa, mutta ne koukuttaa :D)

Lisäksi tekisi mieli leipoa jotain pitkästä aikaa ja mieltä piristi, kun pääsin tällä viikolla mukaan etäjumppaan. Ulkoilu, luistelu, eväsretki, kirjasto, kaverilenkit, puhelut ystävien kanssa ja koirien temput on myös hyviä vaihtoehtoja + tietty siivous, kaappien järjestely ja lumityöt ;)

Sarjahurmaaja <3

Nemo hurmasi jälleen yhden naapuruston tytön, kun tänä aamuna satuttiin samalle metsäreitille 2,5-vuotiaan vilkkaan Vappu parsonin kanssa. Nemolla ja tytöllä synkkasi heti, samanlainen vauhti päällä, eivätkä millään olisi jatkaneet matkaa omiin suuntiinsa. Ehdittiinkin siinä hetki höpötteleen Vapun omistajan kanssa ja tyttö oli kuulemma alkuun 9kk:n ikäisenä kodinvaihtajana ollut niin rauhallinen ja kiltti, että omistaja oli jo miettinyt, onko tämä parson ollenkaan (niin osuvasti sanottu!) Oli kuitenkin sopeutunut uuteen kotiin hyvin ja tällä hetkellä vauhtia on vähän liikaakin :D Heillä oli ollut myös parsonuros, joka oli elänyt 14-vuotiaaksi. Omistaja ei meinannut uskoa, että Nemokin jo 13,5-vuotias, meidän elohiiri!

Luna bongailee omassa pihassa lintuja

Huomasin, että Nemo olisi 6 viikon sairasloman (varpaan murtuma) jälkeen kiertänyt aina vaan samaa pientä lenkkiä, eikä illan pimetessä olisi halunnut lähteä sen kauemmaksi. Asiaa hankaloitti vielä se, että kulmasta, josta olisi pitänyt jatkaa pidemmälle lapset laski pulkalla kovaa ja kerran 2 isoa koiraa oli metsän siimeksessä ilmeisesti meitä väistämässä, mutta pistivät veret seisauttavan huudon päälle, kun oltiin noin 10m päässä. Lähdettiin siitä sitten kiiren vilkkaa taas kotiin päin, kun tilanne näytti siltä, että koirat eivät ole hallinnassa.

Tuntui, että Nemo lenkkeili hieman paremmin, kun Luna saatiin mukaan ulos. Veikkaan, että poika ei näe kovin hyvin ja siksi pimeän tullen ei-niin-tutut lenkkipolut jännittää. Selvästikään Nemo ei tunne täällä uudessa paikassa, mistä risteyksestä pääsee kotiin. Toki oman taloyhtiön pihan tunnistaa, mutta jos tullaan jostain omakotitalojen välistä, niin ei valitse suorinta reittiä kotiin. Myöskin täydessä auringonpaisteessa huomaa, että Nemo pysähtyy esim. kaukana olevan lumikasan eteen ja tuumailee hetken. Näin silmälääkäri sanoikin, että auringossa näkökyky on huonompi, kuulemma kotona lampun valossa näkee parhaiten.

Harvinaista herkkua saada Luna mukaan aamulenkille

Rapsakka pakkanen

Ei juuri muita kulkijoita

Nyt kuitenkin Nemolle on tullut lenkit tutuiksi, kun latujen takia on täytynyt keksiä uudet suunnat, mitä on sitten toistettu useamman kerran viikossa. Poika nautiskelee etenkin vanhoilla kotihuudeilla noin kilsan päässä lenkkeilystä ja vetää aina edellisen kodin pihassa sisälle päin, hyvin hanakasti. Hassu! Luna tekee kyllä ihan samaa, hyvin muistavat. 

Joinain päivinä, kun lenkit on ollut hieman lyhyemmät (lumimyrskyn ja mun rokotusoireiden takia), niin koirilla on ollut totisesti vauhtia sisätiloissa. Ovat saaneet sitten juosta omassa pihassa, laskin jopa Lunankin "vapaaksi" niin, että viipotti hangella hihna perässä, jotta saan sen nopeammin kiinni, jos esim. naapurin koira lähtee juuri samaan aikaan lenkille. Menoa rauhoitti myös kyläily mummulassa, mun työpaikalla käynti, kontaktitreenit ja älypelit. Tunnin lenkit pitää myös suurimmat hepulit aisoissa. Nemo onkin näyttänyt kaikenmaailman loikkia mm. olkkarin matolla, tänään viimeksi hyppi ilmassa 180 asteen käännöksiä suu hymyssä, apua ja sitten toisaalta, kun tuollaisen olisi joskus saanut vaikkapa koiratanssiesitykseen opetettua! :D

Selfieaika rillit huurussa

Luna söi Hill'sin nappulaa viikon ja tuntui, että kutina lisääntyi, niin vaihdettiin sitten heti vaan Britin gastrointensialiin, jossa silakkaa ja keltaista hernettä. Onneksi oli tällainen riisitön vaihtoehto! Nappula tuntuu maistuvan ihan hyvin, aamuisin syö yleensä vähän hitaammin, liekö yön jälkeen tyhjän mahan närästystä, mutta päivällä ja iltapäivällä ahmii ruokansa. Anaalirauhasvaivaa ei ole ollut tällä nappulalla ja kutina on vähentynyt, mutta närästystä tosiaan vähän. Tää on sinänsä hassua, että Lunalla toimii maha aina hyvin, oli ruoka mikä hyvänsä. Nemolla ja Nugalla on ollut enemmän siinä vaihtelua.

Koirien oma polku kolattu

Luna vapaana ;)

Nemo kävi jälleen fyssarilla käsiteltävänä ja selän jumit aukesi hyvin! Helpotus, ettei etutassun varpaan murtumasta jäänyt kovin pitkäksi aikaa jumia kroppaan. Olin antanut sovitusti fyssaripäivän aamuna pojalle särkylääkkeen, jotta käsittely olisi hieman helpompaa ja siitä olisi parempi hyöty. Sekin varmaan vaikutti, sillä poika saatiin vetreäksi, lukuunottamatta takareisiä ns. hyppylihaksia, jotka on taas jumissa, samaan tapaan, kun agilityaikoina. Käydäänkin nyt tiheämmin käsittelyssä. 

Meillä oli muuten luksusta noin kuukauden verran, kun koirat nukkui aamuisin niin pitkään, kun mekin! Kuvittelin jo, että tämä on nykyinen normi, mutta liekö vaan vuoden pimeimmän ajan ohimenevä vaihe. Nyt on taas parisen viikkoa ollut aamulla rapinaa alakerrassa, tänään ensimmäisen kerran klo 6.15... Se on jokseenkin raskasta herkkäuniselle ja en voi esim. nousta aamusta vessaan tai sen jälkeen ei nuku enää kukaan. Täytyy vaan kupla otsassa yrittää saada uudestaan unesta kiinni :D

Voikaa hyvin!

P.S. Voisi vähän useammin päivittää blogia, niin ei tulisi näin pitkiä tarinoita.