Uudessa kodissa

Pikkuhiljaa aletaan kotiutumaan tänne paritaloon! Onhan tämä heittämällä ihanin koti, missä ollaan koskaan asuttu, kun on tilaa molemmissa kerroksissa sekä pihassa ja lenkkipolut suoraan metsään lähtevät molemmista päistä taloyhtiön pihaa. Koirat saavat suloisia hepuleita omassa pihassa, seikkailevat puskien ja puiden alla, nuuskivat pitkin poikin. Tietysti myös multa ja puunpalaset maistuvat ;)

Etätyö on jatkunut, joten koirat eivät ole vielä montaa kertaa jääneet yksin kotiin. Ollaan kuitenkin yritetty treenailla sitäkin, sillä etenkin Luna vaikuttaa levottomalta, kun ulkoa kuuluu ääniä. Omassa pihassa pyörii myös oravia ja lintuja, joita bongaillaan ikkunasta. Olin kaksi kokonaista työpäivää toimistolla, jolloin kotona oli ollut melko levotonta pyörimistä ja huutoa, kun mies tuli sekä lähti ruokatunnilta. 

Viime kuukauden tapahtumia:

- Uudessa kodissa on käynyt sähkömies, astianpesukoneen asentaja ja huoltomies. Yllättävän lyhyeen on loppunut Lunan huuto ovissa, kun on menty joko ulos vastaan tai olen napannut tytön syliin. Nemo sen sijaan on kiikuttanut korjausmiesten työkalupakeista tavaraa mm. otsalamppua ja muuta suuhun sopivaa. 13-vuotiaalla on edelleen pilke silmäkulmassa ja huomio on taattu ;)

- Kylässä on käynyt mummu, veljentyttö ja pappa, jotka ovat aiheuttaneet riemua. Myös lapsuudenystäväni Sanna vietti viikonloppua meillä, jolloin koirat saivat rajattomasti rapsutuksia, kyljessä oloa, yksinoloharjoitusta ja tehtiin lenkit metsässä sekä Tohloppijärvellä. 

- Nemo kävi ientarkastuksessa hampaanpoiston jälkeen ja hyvin oli parantunut. Vein samalla vähän herkkuja ja kiitos -kortin Oiva Eläinklinikan mainiolle henkilökunnalle! Lunalle mukaan lähti taas kuitunappulaa iso säkki. 

- Vihdoin koko porukka nukkuu vähän paremmin aamusta. Viikonloppuisin on ollut kyllä huippua, jos koirat ovat alkaneet kitisemään klo 5-7 pintaan, niin olen päästänyt ne pihaan tarpeille, antanut aamupalan ja painellut takaisin nukkumaan! Toki en välttämättä aina saa unta, mutta on kuitekin mahdollisuus mennä petiin vielä pötköttelemään, toisin kun kerrostalossa asuessa. 

- Nemo kävi vuotuisessa silmätarkastuksessa Hakametsässä Sannalla. Käynti meni mukavasti, eikä silmän pignoosi ollut onneksi edennyt, näytti rauhalliselta. Vuosi sitten havaittu pieni kaihin alku oli hieman kasvanut, muttei siinäkään ollut mitään hälyyttävää näkyvissä. Kuulemma parhaiten Nemo näkee kotivalaistuksessa, kirkas auringonpaiste voi olla hankala. Sannalta sai taas hyviä käytännön vinkkejä arjessa toimimiseen. 

- Nemo pääsi myös pitkästä aikaa toimistolla pyörähtämään yhtenä perjantaina ja oli ihan villinä käytävillä, kun tunnisti paikan! Helteiden vuoksi oli viimeksi paikan päällä alkukesästä. Tehtiin myös parina perjantaina laatuaikalenkki kahden toimiston lähellä olevassa puistossa. 

- Treffattiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärvenharjulla. Hyvässä seurassa lenkki venyi reiluun tuntiin ja pulina jatkui perinteisesti siipien merkeissä. Nemo ja Miisa pääsivät lopuksi vähän hihnoissa kahden nuuskuttelemaan ja pieniä spurtteja ottamaan. Niin harvinaista herkkua!

Edessä Martti ja Miisa, takana Luna ja Nemo

- Nemo tuli trimmattua, seuraavana vuorossa on Luna. 

- Koirat saivat heräteostoksena uudet nuolu/namialustat, joista joutuu tekemään töitä namit saadakseen ja lopuksi alustaa on kiva nuolla, jotta saa viimeisetkin muruset suuhunsa. 

- Tässä uuden taloyhtiön pihassa oli eilen pienet tsempalot, kun yhden perheen westiet juoksi vapaana meidän luokse, ensin ilmeisesti vapaana pidettävä kiltimpi ja muutaman minuutin päästä sisältä karannut Sulo flexi perässään. En oikein muuta ehtinyt tekemään, kun kaappaamaan Lunan syliini (ettei tule ruumiita) ja raijaamaan Nemoa hihnassa selän takanani ympyrää, kunnes saatiin tämä villimpikin tapaus kiinni. Luna huusi tietysti, kun syötävä ja itsellä adrenaliinit tapissa, onneksi ei käynyt mitään, kun molemmat westiet jäivät metrin päähän kiehnäämään. 

- Kuvittelinkin alkuun, ettei tässä taloyhtiössä ole juuri koiria, mutta onhan niitä noin joka toisessa asunnossa ihan pienestä fifistä lauhkeaan tanskandogiin. Onneksi oma piha on melko suojaisa ja Luna toki ulkoilee flexissä, koska mikään aitahan ei tyttöä pitele... Pitäisi olla katto! Meni kuitenkin jo luovutusikäisenä alle 2kg painoisena 60cm aidasta yli tosta noin vaan. 

Mitäs teidän syksyyn kuuluu? Tampereella on jo niin viileää, että toppatakit on kaivettu esille. Sieniä on tavallista enemmän ja jostain syystä Luna yrittää nuuskutella niitä myrkyllisiäkin, mutta aika hyvin on saatu väisteltyä pahimmat paikat. Punkkeja ei muuten ole ollut kiinnittyneenä tänä kesänä ollenkaan koirissa, mutta viime viikolla yksi vilisti Nemon selän päällä iltalenkin jälkeen. Niitä onkin ollut tavallista vähemmän kuivan kesän ansiosta.