Ihmemies

Aina sattuu ja tapahtuu...

Nuga kävi vihdoin mahalaukun tähystyksessä viime viikolla ja täytyy jälleen ihmetellä noiden terriereiden sitkeyttä, kun 6h nukutuksesta oli taas virtaa täynnä, kävi pissalla, heilutti häntää ja oli meiningeissä mukana, ihmemies! Nyt odotellaan koepalojen tuloksia, samoin yhden verikokeen tulos edelleen vaan viipyy Saksasta. Mitään hälyyttävää ei löytynyt, ruokatorvi ja mahalaukku oli hieman ärtyneet ja hiekoitusepeliä oli masussa, mitä nyt hellävaroen tankoparsan avustuksella autetaan normaalia reittiä ulos ;)

Kaatosateessa kisoissa Takuilla

Nemon kanssa käytiin taas kisakentillä lauantaina kahden startin verran, kaatosateessa. Molemmat radat oli hienoja: A radan erikoinen keppikulma ja mun hätiköity takaaleikkaus ei onnistunut + kontaktit tultiin korkealta ja kovaa -> 20vp, mutta aliaikaa, vaikka keppien kanssa tahkottiin aikamme, Nemo oli kovilla kierroksilla, eikä ihme kun sillain sössin :P B rata oli vauhdikasta yhteispeliä, mutta yksi ansaputki houkutti liikaa -> hyl. Kahden startin kisaksi ihan toiveikasta menoa. 

Näkymää kentältä, kuuluttujana toimi rauhoittava & kannustava Hanna! Kannattaisi harkita äänityötä.

Siitä jäikin nälkä lähteä seuraavan päivän kahdelle radalle C ja D, mutta pojat päättikin toisin ottamalla yhteen lauantai-iltana, jonka seurauksena Nemo piti vasenta tassuaan ylhäällä ja ontui. Sunnuntai oli jo parempi ja tänään ei onnu ollenkaan, mutta ehkä kuitenkin on jotenkin kankea tai keventää tassua jossain pienissä tiloissa kääntyessään. Otetaan nyt tää viikko chillisti ja tulevan viikon fyssarikäynnin jälkeen ollaan varmaan viisaampia. Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, ettei ole mitään pahempaa! Kesäkausi kun on vasta alussa ja kaikenlaisia agilityrientoja suunnitteilla ;)

Nyt pidetäänkin poikia eri tiloissa siihen asti, kun Nugan tilanne rauhoittuu. On vähän normaalia kärttyisempi tai lähinnä kyräilee molemmille vanhemmilleen. Äksidenttipäivänä oli tosin ollut ihan muina miehinä, joten ei osattu varautua moiseen ja kun ei oltu kumpikaan edes vieressä, mikä yleensä aiheuttaa kärhämää, se mustasukkaisuus ihmisestä siis. Riita on kyllä unohdettu, sillä tänä aamuna Nuga pussaili Nemoa aamulenkille lähteissä... Silti ne tilanteet tulee niin yhtäkkiä ja näennäisen tyhjästä, joten ei riskeerata nyt. 

Viimeisten joukossa tuloksissa

Tää on vähän erikoinen tilanne, kun ei ole kunnon lenkkikaveria: 1.) Nemon jalkaa pitää säästellä 2.) Nuga yökkäilee, jos pääsee kauheasti hönkimääm ja kirmailemaan 3.) Luna ei muuten vaan tykkää ulkoilla näillä keleillä :P Tilanne johti siihen, että leipasin elämäni ekan rahkapiirakan (ohjeen olen saanut about 15v sitten opiskeluaikoina, eikä ole aiemmin tullut kokeiltua)! Mulle tuo leipominen on sellaista, että siihen voidaan käyttää aikaa, jos joskus kerran kaksi vuodessa on tilanne, ettei ole mitään muuta akuutimpaa. Arvatkaa vaan, tulihan siitä ihan törkeän hyvää, pitäisi tehdä useamminkin! Meillä muuten koirat aina ihmettelee, kun alan jotain tuollaista kokkailemaan, eivät ole selvästi tottuneet, että häärään keittiössä :D

Mukavaa toukokuun jatkoa! Toivotaan, että sateet hellittää pian.