Mitä muistoja

Ihania muistoja tuli vastaan, kun Nemo lomaili viikon Hauskassa marraskuussa 2009, vähän alle 1,5-vuotiaana. Kavereina olivat Nemoa kuukauden vanhempi Elmeri, vuoden nuorempi Siiri ja vielä Saimi mummukin 💖 Kuvia ja videoita lomaviikosta oli paljon: vetoleikkejä, sängyssä painimista ja nukkumista kavereiden kanssa kylki kyljessä, ulkona hangessa juoksemista ja agilitytreenit Jaanan kanssa! Toni oli ottanut kuvat ja Ville piti tuntia. 

Paras loma ikinä! Täältä voi lukea lyhyen jutun lomasta (harmi, kun Vuodatus.net kadotti kuvat aikoinaan, enkä ole niitä edelleenkään manuaalisesti lähtenyt lisäämään, ollut työn alla noin 10 vuotta 😅). 

Kuvat: Toni Lund

Kiitos Hauskan poppoo! Jännä juttu, että osan 16 vuoden takaisista koirajutuista muistaa, kun eilisen päivän, mutta tämä helmi muistui vasta kuvien kera mieleen 😍

Juhlapäivä

En olisi uskonut, että tällainen juhlapäivä vielä saadaan, kun Nemo murmeliini täyttää tänään 16 vuotta! Ihan mieletön ikä. 

Toki ikä jo näkyy mm. lenkillä hitaampana tahtina ja dementia vaivaa eniten niin, että koko ajan on nälkä ja kerjuu sen myötä. Pilke Nemon silmäkulmassa kuitenkin vielä on sekä kepposet mielessä päivittäin. 

Hellyyden ja herkkujen täyteistä juhlapäivää rakkain!

Kuva: Leila Luodemaa

You are the first, the last, my everything <3

(Barry Whiten sanoin)

Perustarpeet ja hyvinvointi

Juhannus on startannut ja meille se tarkoittaa pitkää viikonloppua pääosin kotosalla. Ohjelmassa on ainakin grillailua ja saunomista, mutta myös pakkauspuuhaa + siivoamista riittää, koska meillä on enää viikko muuttoon. Muuttomatka on lyhyt noin kilsa metsän kautta eli samat lenkkipolut säilyy.

Viime viikolla kyläiltiin pitkästä aikaa mummulla. Nemo oli intoa täynnä koko reissun ja mummu hemmotteli herkuilla. Automatka mennessä meni hyvin, mutta takaisin tullessa Nemo oli levoton boxissa, joten pysähdyin kaupan pihassa ja otin repsikkaan valjaissa. Loppumatka meni paremmin, kun viilennys puhalsi suoraan päin. 

Mummulle menossa

Nemoa naurattaa

Mummun kädet pitää pestä

Iloinen hömpöttäjä

Muutamana päivänä mulla oli vähän pidempi meno (n. 6h) ja Nemo oli mun lähteissä ensin nukkunut tunnin pari, mutta sen jälkeen kuulemma pyörinyt kotona pitkään rauhoittumatta. Ei ollenkaan kivaa kuultavaa, kun ei malta levätä, vaan on käevllyt taukoamatta alakertaa ympäri ja läähättänyt. Kuitenkin sitten mun saapuessa kotiin oli ihan häntä heiluen ja iloisena lähdössä lenkille. 

Kesäaamut

My precious

Eilen oli myös villiä menoa, kun Nemo alkoi pyörimään etätöissä jo klo 13. Erehdyin sitten lähtemään siinä kohtaa viemään tien sivuun tarpeille, kun ajattelin, että saattaa oikeasti olla hätä. No, ei se siitä ollut kiinni, vaan kotiin palatessa meno vaan yltyi, kun en tarjoillut edes ruokaa. Nemo on tottunut/päättänyt, että aina ulkoa sisälle tullessa saa nappulaa. Lopulta klo 15 päästiin oikealle lenkille ja sai ruokansa. Oli sitten niin kierroksilla, että kävi vaan hetkittäin omassa pedissä, kunnes matka jatkui ympyrää alakerrassa. Lopulta rauhoittui, kun lähdin kesäteatterireissuun ja sai jäädä yksin kotiin. Kurkkasin autokatoksen ikkunasta, että petiin meni. Mies kyllä raportoi myöhemmin, että pyörii taas. 

Illalla teatterireissun jälkeen oli silmin nähden ilahtunut mun tullessa kotiin, häntä heilui taas vimmatusti! On se niin mun perääni, eikä miehen tai mummun läsnäolo enää rauhoita, äiti se pitää olla. Nemon kierrokset johtuivat varmaan mummun edellisen päivän yökyläilystä ja kun älypelit/kipot oli jokusen päivän tauolla. Mummun vierailun ajan Nemo oli melko rauhallisesti ja aivan onnessaan, kun mummu tarjoili mansikoita sekä pensasmustikoita, suurta herkkua! + Toki paljon huomiota, suukkoja ja rapsutuksia. 

Jännä taivas

Taloyhtiön etupihan puolella

Aamureippailija

Luin pari päivää sitten yhdeltä istumalta uutuus kirjan Koiran perustarpeet ja hyvinvointi. Vahva suositus! Kirjassakin se todettiin, että koiratietoa tulee päivittää, sillä 10v sitten opitut asiat ei kaikki ole enää tätä päivää. Tuli yllättävän paljon uutta tietoa ja ahaa -elämyksiä. Olen kyllä tehnyt paljon koirien eteen ja nähnyt vaivaa, mutta näin vilkkaiden koirien kanssa voisi sen käyttää enemmän rauhoittaviin asioihin ja hyvänolon tunteisiin. Aikoinaan 16v sitten ei vielä rauhoittumisesta puhuttu, vaan pikemminkin aktivoinnista. 

Koirille tyydyttävää on saada päättää joistain asioista, saada nuuskia ulkona niin paljon, kun huvittaa ja vaikka seisoskella kadun kulmissa katselemassa maailman menoa. Lisäksi kirjassa painotettiin, että koiralle luontaista on nähdä vaivaa ruokansa eteen, joten Nemolle juuri nuo älykipot/pelit tuo hyvää mieltä ja toki väsyttääkin sopivalla tavalla. Levon tärkeys nousi myös esiin useaan kertaan eli erilaiset nukkumapaikat ja rauhallinen ympäristö, koiran unentarve on vuorokaudessa 14-20h. 

Uuden Raholan puolella

Vakilenkkireittejä

Koiran kanssa parhautta aamulenkit (ja kaikuttelu)

Tässä on koko alueen ainut roskis ja Nemo tunnistaa kohdan, lähtee aina riemuissaan kotiin päin, syömään!

Rutiineja painotettiin tietysti myös ja ihan uutena kuulin, että koirien kanssa kannattaa mennä samaa lenkkiä vähintään 2 päivää putkeen. Rutiinit. Ollaan nyt tätä toteutettu, samoin haistelua ulkona saa tehdä niin kauan, kun sielu sietää ja jos koira pysähtyy, niin sen annetaan katsella maisemia kaikessa rauhassa. Siis niin yksinkertaisia juttuja, mutta ei vaan ole tullut mieleen, kun ollaan oltu aina vaan vauhti päällä, varsinkin aikoinaan lauman kanssa yhdessä lenkkeillessä.

Yllättynyt olin siitä, että koiran ei tarvitse lenkkeillä päivässä 1,5h, kuten olen viime vuodet kuvitellut. Jollekin voi sopia ulkoilu puiston penkillä istuen ja seuraillen ympäristöä tai nuuskuttelu paikallaan tai 20-30min lenkki x3 / pvä tai yksi lenkki ja loput tarpeille pääsyä / pvä. Toki tämä on paljon koirasta kiinni, mikä on sopiva.

Kirjassa oli konkreettisia esimerkkejä eri koirien arjen haasteista ja kuinka ne oli ratkaistu viikkolukujärjestyksellä, millaista lenkkiä ja aktiviteettia, mikäkin päivä. Monessa kohtaa piti tehdäkin vähemmän, eikä enemmän! Koira tarvitsee myös ihan täysin lepopäiviä, ettei tehdä pitkiä lenkkejä, eikä sisälläkään mitään. Meillähän on tällainen toteutunut mun sairastaessa ja olen huomannut, että koirat on rauhoittuneet, kun ei tosiaankaan tapahdu yhtään mitään moneen päivään.

Asfaltilla ei hyökkää hyttyset kimppuun

Saman lenkin varressa tässä kohtaa mulla on jo huppu päässä, ettei itikat syö elävältä

Nyt yritetäänkin lisätä näitä rauhoittavia toimia ja hyvänolon juttuja arkeen. Ajattelin myös varata ajan Oiva Eläinlääkärille, jotta tarkastetaan Nemon yleiskunto. Olikin joulukuussa viimeksi Oivassa puhetta, että 6kk kuluttua on hyvä kontrolloida ainakin sappi, mikä tosin ei ole mitenkään vaivannut, mutta sakkaa näkyi ultrassa, mikä kyllä sitten oli kokonaan poistunut, kun aloitettiin Ursochol minimiannostuksella. Tänään Nemo on ollut hyväntuulinen ja rauhallinen, malttanut nukkua, oon niin helpottunut eilisen riehumisen jäljiltä! Toivotaan vielä seesteistä aikaa meille <3

Hyvää juhannusta!

Kynnet kynnet

Perjantaina paistoi

Mieluinen vieras kera herkkujen

Viikonlopun alkajaisiksi saatiin pappa kylään kahville ja Nemoa moikkaamaan. Nemo tuli uteliaana tuulikaappiin, kun menin avaamaan ovea ja riemuhan siitä syntyi, kun vieras oli erittäin mieluinen sekä taas tuomisina erilaisia herkkuja! Poika saikin jakamattoman huomion rapsutuksineen kaikkineen + vähän pullaa 😅

Kyläilyn aikana kiinnitin huomiota, että Nemo vasemmasta etutassusta näkyy jotenkin selvemmin kannuskynsi, mutta kuvittelin, että karvaat on vaan siinä rullalla. Vasta iltalenkille lähteissä klo 21 pintaan huomasin, että kannuskynnen kohdalla karvoissa oli verta eli kynsi ottanut jostain osumaa. Aina paras aika viikonloppua vasten tällaiset, not!

Suukottelua 😁

Onneksi tilanne ei näyttänyt pahalta ja verentulo oli maltillista, joten lenkin jälkeen huuhtelin tassun haalealla vedellä ja annoin särkylääkkeen yötä vasten, koska nuo ovat kuulemma kipeitä (lääkettä voi antaa 2-3 päivää). Lauantaina sain sitten Oiva Eläinklinikalta tarkemmat ohjeet ja oikein olin toiminutkin. Aamulenkille oltiin jo laitettu side jalkaan, kun alkoi uudelleen vuotamaan Nemon hypätessä rotvallilta alas. 

Kynsi näyttää kokonaiselta, mutta ottaneen osumaa vaalean kynnen ja tumman kynsienleikkuukohdan rajalta ja tupessakin on hieman punaista. Olen nyt huuhdellut sen veden alla kerran päivässä ja desinfioidakin voi, jos siltä näyttää. Aamulla on laitettu kynnen alle pieni taiteltu sideharso (ettei kynsi hierrä alla olevaa ihoa), sideharso kynnen päälle ja ympärille itseliimautuvaa haavateippiä. Se ei ole edes kovin kireällä, mutta hyvin pysynyt, eikä Nemo tunnu sitä huomaavaan, ei ole yrittänyt repiä pois. Lenkeille on lisäksi sujautettu tossu päälle suojaamaan kosteudelta. Illalla olen ottanut paketin pois ja antanut olla ilman yön yli, jotta ei haudu ja kun ei kerta Nemo nuole sitä, ainakaan toistaiseksi. Silloin, kun paketti ei ole jalassa, niin nostan Nemon kynnyksen ja terassin yli pihaan, sillä on todennäköisesti alunperinkin mennyt sellaisessa kompurointi tilanteessa. 

Papan kainalossa

Saa nähdä, kauanko menee, jotta kynttä kasvaa niin paljon tilalle, että taittunut kynsi putoaa tai sen uskaltaa leikata lyhyemmäksi, ehkä 1-2kk. Täytyy myös seurata, ettei ala punoittaa tai kuumottaa, jolloin olisi päässyt siteen alla tulehtumaan. Taitaa mennä koko homma omaan piikkiin, sillä viimeksi, kun leikkasin Nemon kynnet jokunen viikko sitten, niin poika oli niin hökötyksissään, että armahdin ja jätin kannuskynnet leikkaamatta. Silloin oli tarkoitus, että leikkaan ne sitten seuraavana päivänä, mutta niin se vaan jäi. Kynnethän saa näitä iskuja aina helpommin, mitä pidemmät ne on. Nyt on taas kynnet leikattu kertaalleen, paitsi kipeä kynsi. Tällä kertaa onnistuikin sen toisen kannuskynnen leikkuu vaivatta, kun olin vaan tarpeeksi nopea ja Nemo rauhallisemmalla mielellä aamusta (Nemolla onneksi vaan etutassuissa kannuskynnet, kun Lunalla ja Nugalla oli joka tassussa). Vauhti kiihtyy aina iltaa kohti, kun on tottunut päivisin lepäilemään. 

Aamulenkillä ei muita liikkujia

Poseeraus lupiinien kanssa

Kotiin päin

... Vauhdilla!

Näillä viileämmillä kesäkeleillä onkin päästy tekemään pidempää reippaampaa lenkkiä ja Nemo tuntuu nautiskelevan kirmailusta + hyvien tuoksujen nuuskuttelusta. Muuten on ollut kyllä vähän turhan pirteänä taas, mikä johtunee siitä, että mulla on osunut toimistopäivät nyt niin, että 7 työpäivän sisään on ollut vaan 2 etäpäivää, muuten toimistolla... Onneksi loppuviikko on taas etäilyä ja tulevalla viikolla alkaa kesärytmi näissä eli viikossa 1 toimistopäivä + 4 etäpäivää. Lomaan meillä onkin vielä yli kuukausi!

Kuinka teillä on koirien kynnet parantuneet, onko mennyt monta viikkoa? Joko siellä lomaillaan, onko vielä edessä vai eikö ole ollenkaan lomaa tänä vuonna? 💛

Peruspuuhaa (tuolit nostettu keittiöstä olkkariin, ettei Nemo kolhi niihin tassujaan)

Ja kahviaikaankin paikalla

Nemo chillaa

Rakas 💖

Miisa yökylässä

Pitkä viikonloppu starttasi iloisissa tunnelmissa, kun saatiin kummityttöni parson Miisa yökylään! Kävin hakemassa tytön kotoa ja oli heti vastassa häntä vimmatusti heiluen. Meille tullessa mulla ei ollut lisäkäsiä, joten mentiin vaan tyynesti tuulikaappiin, sisältä kuului Nemon rapistelu ja Miisa heilutti häntää, joten uskalsin avata oven ja niin tyttö viiletti Nemon ohi iloisesti tutkimaan paikkoja. Tyttö oli meillä kertaalleen ollutkin kylässä Hannan kanssa, joten tiesin kyllä, että koirat tulevat juttuun ja Miisa lukee niin hienosti koiraa, että kunnioittaa vanhempaa Nemoa.

Jippii, saatiin Miisa yökylään!

Peräkanaa

Hepulit juostu

Miisa ihmettelee ja kutsuu leikkiin Nemoa, joka on boxissa, koska laitan ruokaa

Koirat sitten nuuskuttelivat toistensa hymyssä suin, hännät heiluen ja kulkivat hetken peräkanaa alakerrassa. Noin viiden minuutin päästä Miisa sai ihan totaaliset parsonhepulit eli juoksi alakertaa ympäri eteinen-keittiö-olohuone-sohva-eteinen jne. Näistä hepuleista sanotaan, että koira on tosi iloinen! Mua niin nauratti, kun Miisa on yleensä aika rauhallinen tyttö, mutta kyllä näitä perinteisiä parsonpiirteitä tuli näkyviin. Lisäksi lenkille lähti kova touhu päällä, mutta rauhoittui sitten hetken päästä ja käveli nätisti hihnassa. Miisalla on ihana kontakti ihmisen kanssa, puolesta sanasta jo katsoo silmiin! Hyvin on Hannan kouluttanut. 

Nemon ilme kertoo kaiken

Nuuskuttelua

Parhautta parson kyljessä

Kotoisa tunnelma

Suukkoja ainakin sata

Tytön lempipuuhaa meillä Nemon leikkiin kutsumisen lisäksi oli tutkia pihassa joka kolo ja sisällä kytätä ikkunassa pihan menoa. Meillä kun kulkee ainakin oravia ja lintuja jatkuvasti. Hymyssä suin huomasin myös kerran, kun tyttö kävi eteisessä peilaamassa ja päästi pienen hiljaisen haukahduksen ilmeisesti peilikuvalleen. Nemo tekee ihan samaa, varsinkin viime aikoina. 

Hauska oli myös huomata, että koirat malttoivat pötkötellä kotosalla alkutervehdysten jälkeen. Tuli niin kotoisa ja vähän liikuttunutkin olo, kun Miisa sujahti sohvalle kainaloon sekä syliin, kuin Luna konsanaan. Samaan aikaan Nemo nukkui omassa pedissä sikeämmin, kun normaalisti. Veikkaan, että Nemolla oli sellainen tunne, että kyllä se nuorempi sitten ilmoittelee, jos jotain kivaa tapahtuu eli voi itse nukkua sikeästi. Yökin meni hyvin, oltiin iho ihoa vasten Miisan kanssa vierassängyssä, Nemo nukkui omassa paikassa keittiössä. 

Niin kaunis tyttö

Kuin kotonaan

En kestä

Iltalenkillä harjulla

Koirat tuli lenkitettyä erikseen, paitsi aamulenkki tehtiin kolmistaan. Ihan hyvin meni, vaikka on tietysti eri tahtinen meno 4- ja 16-vuotiailla. Miisa osasi odottaa nätisti ja nuuskutteli sekä merkkaili uusilla huudeilla. Muiden koirien ohitukset meni hienosti! Hyttyset on kyllä nyt heränneet ja niiden hätyyttely kävi työstä, kun koirissakin oli vuorotellen useampi kimpussa. Itse olen kulkenut varsinkin aamulenkillä pitkähihaisissa ja -punttisissa, huppu päässä ja ollaan siirrytty Nemon kanssa aamuisin isompien teiden varteen, koska siellä niitä on huomattavasti vähemmän. 

Tarkkailija

Tarkkana

Miisa kiepsahti syliin

Niin liikkis

Itse olen nauttinut hellejaksosta mm. pyöräillen, jätskiä syöden, rannalla lueskellen ja useamman kerran uiden. Järvivesi on jo lämmintä joka puolella! Tänään tuntui Päijänne turhankin lämpöiseltä, ettei kunnolla virkistä, vaikka oli kyllä autuaallista pulahtaa veteen ratsastuksen jälkeen, kun sai ensin iholle liimautuneet vaatteet pois. Nemon takia on kuitenkin kiva, että saadaan välillä hieman viileämpääkin, kun on luvattu tulevalle viikolle 16-18 astetta.

Nemo on pärjännyt kuumuudessa melko hyvin, kunhan vaan tehdään tosiaan aamusta se pidempi lenkki. Monesti Nemolle riittäisi tyyliin 10min, kun kaartaisi ekasta risteyksestä kotiin päin, ilmeisesti aamupala mielessä. Yhtenä hellepäivänä tehtiinkin lyhyempi aamulenkki ja kun päivällä ei voi lenkkeillä, niin ilta oli levotonta menoa sisätiloissa...

Pihassa on kiva tutkailla

Seikkailija

Naapurit bongattu

Tänäänkin on ollut ilmeisesti hieman tylsistynyt, kun tehtiin lenkit vähän tavallista aiemmin ja ukkostakin ollut ilmassa, joten etukäteen ajattelin, ettei päästä kunnolla kotoa mihinkään. Nemo ei onneksi tunnu välittävän kaukana olevasta ukkosesta, varmaan kuulo jo sen verran huonompi, kun edellisinä kesinä, niinpä ollaan voitu ulkoilla, vaikka vähän jyrisisikin. Koko viikon on ollut ukkosta ilmassa ja jyrinää useampana päivänä, vaikkei onneksi ole ihan päälle iskenyt. Keli on tänään hivenen viileämpi, noin 20 astetta, joten käytiin äsken Piikahaassa lenkillä. Lenkki oli lyhyt ja Nemo sai nuuskutella joka kiven kolon, lopuksi otettiin muutama temppu kera namien. Mukavaa rauhallista aktivointia ja reissu autolla pihasta pihaan vie noin puoli tuntia. 

Välipalahetki

Tylsää, kun äiti tekee vaan jotain omia muistiinpanojaan...

Helteillä meillä on auttanut kaikista eniten kotona alakerrassa viilennin, jossa poistoputken kautta menee lämmin ilma ulos. Sillä saa laskettua huoneen lämpötilaa -2 astetta, vie myös ilmankosteutta pois. Yläkerrassa on iltaisin laitettu lattiatuuletin parvekkeen oven eteen niin, että puhaltaa kuumaa ilmaa ulospäin, tuntuu toimivan, kun ei ole ollut vielä trooppisia öitä, joten ulkoa tulee viileämpää ilmaa illalla ja yöllä. Lisäksi Nemoa on tullut kasteltua märällä pyyhkeellä, etenkin tassut ja mahanalunen, välillä on jopa nukahtanut sohvalle mun viereen niin, että pyyhe on masun päällä. Helpotusta on tuonut myös lohijätski, lemppari.

Luulen, että Nemo + helle suurin riskitekijä on se loputon virta ja edes takas hönkötys eli juoksu, sillä saattaa aiheuttaa itselleen lämpöhalvauksen. Välillä rauhoittuu itse petiin, myös boxissa loppuu pahin kohkaus, vaikka siellä nykyään vallan seisoo ja odottaa, mutta viilennin on juuri siinä vieressä, niin yleensä loppuu pahin läähätys. Boxissa on yleensä  vaan silloin, kun laitetaan ruokaa ja laitan sinne aina vesikipon mukaan. Jos muu ei auta, eli on jo ihan ylikierroksilla, niin rauhoittuu monesti nopemmin, kun rajaa keittiöön omalle alueelle. Sinne on hyvä nukahtaa omaan petiin, kun kääntää vielä viilentimen keittiön suuntaan, mikä sopii itselle mainiosti, sillä joudun istumaan sohvalla viltin alla viilentimen pöhöttäessä.

Miisan kotiinlähdön aika

Tuli muuten työkavereiden kanssa puhetta lemmikkieläimistä ja että meillä ainakin päivät rakentuu ihan koiran aikataulun mukaan. Päivärytmi on tällainen: pihaan, lenkki, ruoka, pihaan, tekemistä, lenkki, ruoka, pihaan, tekemistä, lenkki, ruoka. Kuulostaako tutulta? Ei se kuulemma kissojenkaan kanssa ole aina sen helpompaa, kun ovat yöeläimiä, joten öisin juostaan, läpsitään tassulla omistajaa naamalle tai nuollaan hiuksia, halutaan ruokaa ja hyvällä säällä pyydetään ulos sekä ulkoa sisälle.

Nautitaan kesäkuusta!