Villin lännen meininki

Kohdattiin jokaisen koiranomistajan painajainen, joka onneksi päättyi hyvin ilman naarmun naarmua! Viime viikolla tultiin aamulenkiltä kotiin päin, kun naapurin ovi avautui ja perheen koira ryntäsi suoraan meitä kohti kovaa haukkuen ja lähti vapaana perään. Ehdittiin juosta luhtitalon käytävän portaat alas ja pihaan, kunnes totesin, että koira on ihan takana, pakko pysähtyä ja kääntyä, jolloin ihmeen kaupalla koira teki uparit noin metrin päässä minusta ja palasi kotiin. Omat koirat oli mun toisella puolen ja Luna huusi, kun syötävä. Olin jo valmistautunut karjumaan ja taistelemaan, koska koiran omistajat ei tehneet mitään, eivätkä jälkeenkään päin pyytäneet anteeksi tms, varsinainen villin lännen meininki!

Nyt jännittääkin entistä enemmän käytävällä kulkeminen, kun koira näköjään pääse rynnimään ihmisten ohi ovesta pihalle, vaikka olisi eteisen käytävän toisessa päässä... Hihnassa kyllä hyökkii meitä kohti aina, kun näkee, mutta toistaiseksi hihnat on pitäneet ja omistajat ovat oppineet odottamaan portaissa/väistämään, kun olen heiltä niin pyytänyt. Tapahtuneen jälkeen mulla tärisi kädet ja koko kroppa tunnin verran, läheltä piti. Nyt kuljen käytävällä Luna sylissä ja välillä nappaan Nemonkin kantoon.

Etäpäivän jekkupetteri oli käynyt juuri pää läppärin laukussa ja paineli seuraavaksi kylpyhuoneeseen katsomaan, olisiko sukkia :D

Luna vahvasti kahvitauolla mukana ja Nemo jaloissa

Luna kävi eläinlääkärillä hammashoidossa, kun alkuvuoden käynnillä röntgenissä näkyi muutamia rajatapaus hampaita ja niinhän se oli, että 3 hammasta piti poistaa. Samalla puhdistettiin hammaskivi. Muori piti kauheeta mekkalaa heräämössä muuten vaan ja kun hoitaja avasi häkin luukun, niin Luna juoksi sieltä pihalle! Nappasin sitten sen kantoon, kun jalat tuskin kantoi ja meno oli holtitonta. Samaa riehumista piti kotona, kun lämmitin makaronilaatikkoa mikrossa, niin ponkesi väkisin miesystäväni kainalosta vällyjen välistä keittiöön. Lopulta, kun sain syötyä yms, niin Luna malttoi pari tuntia olla rauhassa mun vieressä. Sen jälkeen olikin sitten jo tikkana lenkillä ja iltapalalla. Muori on hyvin parantunut ja käydään vielä tällä viikolla ientarkastuksessa tsekkaamassa, että kaikki näyttää hyvältä suussa. 

Etäpäivän suukottelija, alkaa aina meno olla levotonta klo 15 pintaan

Sain yhden vapaan viikonlopun kotoa, kun jälleen veljentyttöni tuli koiravahdiksi. Viikonloppu oli mennyt hyvin koirien kanssa, vanhalla rutiinilla. Kiitos! Luna on niin kiltti, että antoi hyvin puhdistaa suun suuvedellä aamuin illoin ja kipulääke meni helposti ruiskulla suuhun. 

Lenkkeiltiin jälleen Ylöjärven harjulla Hannan ja Miisan kanssa. Meni ihan mukavasti ja Nemollakaan ei ollut niin kova veto, kun alkuun pikkutytön perään. Martti oli satuttanut kannuskyntensä ja joutui jäämään lenkiltä pois. Kynsi poistettiin ja poika toipuu nyt kohinalla. 

Viikonloppuna lenkkeiltiin Kaukajärvellä Isolammen ympäristössä, missä joskus asuttiinkin yksi kesä. Kivaa vaihtelua ja tosi vähän tuli koiria vastaan, niin saatiin ihmetellä luontoa kaikessa rauhassa. Nemo pääsi tallillekkin hevosia katsomaan pitkästä aikaa, kun kävin vaan taluttamassa Tahtia. Kulkeminen oli hieman haastavaa, kun Tahti oli kuin täi tervassa ja Nemo sen sijaan vauhti päällä :D

Isolammella

Lokakuun viimeinen päivä

Niin se marraskuu taas saapui ja heti ensimmäisenä arkipäivänä eli tänään kauhea myteri pihalla ja koko päivän pimeää... Tehtiin aamulla jo vähän pidempi lenkki, kun tiesin, että illalla sataa. Pari kertaa kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, kun yhden talon kulmalla tuli kaksi saksanpaimenkoiraa vastaan, josta nuorempi alkoi kovasti haukkumaan ja vanhempikin tempaisi kohti. Onneksi taluttajia on yleensä kaksi ja molemmat valveutuneita koiranomistajia treeniliiveineen. Sen jälkeen säpäsähtelin jo omaa varjoanikin, kun toisen talon kulmalla Luna meni ihan kylki taloa vasten ja kulman takaa pöllähti lehdet lentoon :D 

Nemo on muuten marraskuun kunniaksi vauhtivillenä, tänäkin aamuna veti taas hepulirallia asuntoa päästä päähän, kun odotti, että saan vaatteet päälle ja lähdetään ulos. Viikonloppuaamuisin saattaa herätellä muuten vaan, huoh. Viime viikolla jekkuili kiipeämällä vaatekaapin alahyllylle, heiluva häntä vaan näkyi, kun kaivoi pörrösukat suuhun ja sitten mentiin. Huhhuijaa, 12-vuotias poika! Ainakin tietää, että kaikki hyvin ja poika tosissaan nauttii elämästä! #lovetothemoonandback

Nemo hevosia katsomassa

Tänä vuonna yritetään taistella marraskuun pimeyttä vastaan ainakin näillä konstein:

- Pidempiä aamulenkkejä 1-2/vko

- Etäpäivinä valoisaan aikaan lenkille

- Kaverilenkkejä / uusilla huudeilla lenkkejä

- Aktivointileluja ja namin piilotuksia huonommilla keleillä (viimeksi tänään!)

- Kyläilyä

- Temppukurssilla Nemon ja Martin kanssa Eläinklinikka Timantissa, alkaen 16.11.

Omat konstit:

- Mahdollisimman paljon ulkoilua valoisalla, lounasajalla

- Kunnon unet

- Joulufiilistelyä

Koitetaanhan pärjäillä, tsempit jokaiselle pimeään aikaan!