Perinteistä parsonlenkkiä

Maanantaina on mukava muistella edellisestä viikkoa ja kulunutta viikonvaihdetta :) Viikonloppu alkoi iloisesti parsonlenkillä ja siivillä Ylöjärvellä. Puolen tunnin lenkki tehtiin kirpsakassa pakkasessa. Mukana oli Krista, Riemu (Lunan tyttö), Jaska, Arska, Sofie, Willem (auspai), Nemo ja Luna. Riemua rakasti taas kaikki! Tai no, Lunaa ei päästetty iholle, mutta vierekkäin kipittivät osan matkaa. Siipien lomassa tietysti koiramaista juttua riitti.

Muuten viikonloppuna tuli tehtyä useita lyhyempiä aurinko-pakkas-lenkkejä ja koirat kirmasivat pihassa, välillä mutustellen lunta huiviinsa. Toppatakit tuli tarpeeseen ja uusia fleecetossuja tuli testattua. Kyllä ne koiria hämmästytti, käveleminen oli alkuunsa kovin outoa. 

Vihdoin viikonloppuna koirat malttoivat pötkötellä vilkkaan viikon päälle. Nemo ja Luna(kin?) menivät kaikesta aktiviteetista ylikierroksille, sillä renkusivat mun vieressä niin agilityn, kylpyläreissun, kun parsonlenkinkin jälkeen (olin niin kuvitellut rauhallista koti-iltaa ainakin uimisen päälle!). Renkuaminen oli siis sitä, kun istun sohvalla, niin koirat(t) istuu mun edessä lattialla, tapittaa silmiin, vinkuu ja tekee sellaisia leikkiinkutsu yrityksiä. Lopulta yleensä nukahtavat kainaloon. 

Tallille ei koirat lähteneet, kun mittari näytti aamulla -18 astetta. Ollaan pidetty -15 astetta rajana, että viitsii koiria tallille ottaa mukaan, jos vähääkään täytyy auton perässä kykkiä. Nautiskelin täysin siemauksin ilman satulaa köpöttelystä kentällä sunnuntai-ratsastus-tyyliin ilman paineita, aurinkoa ottaen (kunnon toppavarustus päällä). 

Nugan masu oli jo sunnuntaina normaali. Olen saanut poikaa vähän pyöristymään ja kun laskeskelin uudestaan raakaruokamäärää, niin totesin, että olen antanut koko ajan vähän alakanttiin puuroa ja lihaa. Kuvittelin, että sama määrä riittää, kun muillekin, mutta onhan tuo nuori ja viriili sekä alkanut agilityä treenaamaan säännöllisesti. Ei ihme, että on pysynyt vähän turhankin hoikassa kunnossa.

Nemo näytti kankelta lauantaina ja kun venyttelin sen etujalkoja, niin vasen puoli tuntui hieman jäykemmältä. Olisiko johtunut uimisesta. Niinhän se ihmiselläkin menee, että rasituksen jälkeen seuraavana päivänä ei ole vielä jumissa, vaan vasta sitä seuraavana. Tarkistin vielä papereista, että Nemoa vaivasi oikean etusen varpaat, joten tämä kankeus ei varmaankaan liittynyt nyt enää siihen asiaan. 

Vielä agilitytreeneistä itselle muistiin: keskiviikkona meillä oli kiva tekninen juoksurata kontakteineen. Nugan kanssa saatiin mukavia lähetymisiharjoituksia kontakteille, pimeää putkea, takaakiertoa, lähettämistä putkeen ja kun aikaa jäi, niin päästiin vielä toiselle kierrokselle kepeille. Nuga haki neljä ekaa kepin väliä ja kun malttoi keskittyä, niin teki pienellä ohjauksella kaikki. Palkkana pallo oli liian kiva, kierrokset nousi liikaa, joten annoin vaan namia ja senkin heittämällä maahan, ettei olisi niin kiinni mun kädessäni. 

Nemon kanssa mentiin koko rataa, sillä oli vauhtia ja tekemisen meininkiä, veti ihan täysillä ja se siinä vähän huolettikin, ettei itseään nyt reväytäisi mm. kontakteilla. Otettiin niitä kuitenkin vaan minimisti. Luna ei lähtenyt hallille, mutta sen sijaan kävi juoksemassa Sepon kanssa 10km lenkin. Hyvin painelee tyttö menemään.