Agitreeneissä jännitti jälleen ja Luna oli extra kuumana, sillä pääsi radalle vasta pitkän odottelun jälkeen. Onneksi oli taas tiukat porttivahdit hommissa ja opelta tuli aivan uusia vinkkejä Lunan rauhoittamiseen. Omakin olo rauhoittui, kun alkoi kehumaan Lunaa rauhallisella matalammalla äänellä ja tehtävän jälkeen otti tytön kainaloon ja syötti nakkeja. Niin pystyi paremmin keskittymään opelta tuleviin ohjeisiin. Nemon kanssa saatiin kehua, että koira ottaa kontaktia paremmin kun ennen ja kysyy, mitä tehdään seuraavaksi. Itsellä oli korkeat kädet ja pieniä ajoitusongelmia.
Koirapuistossa tein VIRHEEN, kun heitin Lunalle lelun, mikä olikin niin kiva, että sen kanssa mentiin häntä suorana kymmeniä minuutteja, eikä tietenkään annettu lelua pois, saatikka muuten kiinni. Tilanne meni sitten entistä tukallammaksi, kun portin taakse pölähti vapaana kaksi kultaista noutajaa ja parson! Siitähän desipelit nousi meidän porukalla, koirilla... ja mulla, eikä se tietenkään mitään auttanut. Onneksi koirien omistajat saapuivat näköpiiriin, ottivat koirat kiinni ja siirtyivät kauemmaksi, niin Luna saatiin vihdoin hihnaan ja ulos. Niin piti blogiinkin hehkutella, että koirapuisto kävelymatkan päässä kotoa on huippu, kun siellä voi koirat helposti päästellä höyryjä, mutta taitaa toi puisto jäädä meillä siihen käyttöön, kun on tosi kurja ilma tai kellonaika sellainen, ettei ole muita koiria näköpiirissä... Sisällehän niitä ei auta samaan aikaan päästää, mutta ulkopuolellakin ne aiheuttaa liian suuria sydämentykytyksiä.
Tästä viisastuneena aloitettiin treenaamaan Lunan kanssa luoksetuloa ihan a:sta eli vaihdettiin uusi sana ja ensimmäinen harjoitus tehtiin sisätiloissa nakkien kanssa. Hyvin toimi, vaikka parketti olikin hieman liukas siihen touhuun... Tulevalla viikolla siirrytään ulkotiloihin liinan kanssa (kiitos Tanja lainasta!) ja jossain vaiheessa otetaan lelut käyttöön, tällä kertaa kaksi samanlaista lelua (kyllä sen puistossakin tiesin, että niitä pitäisi olla kaksi, mutta kummasti meillä aina niistä samanlaisista toinen hajoaa tai katoaa..)! Vinkkejä luoksetulon uudestaan harjoittelulle otetaan vastaan? Ollaan varmaan sitä suurin piirtein oikein treenattu, mutta liian vähän, kun ei ole niitä paikkoja, missä Lunan uskaltaa irti päästää. Muutenkin tulee enemmän touhuta tytön kanssa kahden, jotta saan tehtyä itsestäni mielenkiintoisen tyypin ;)
Nugan sisäsiisteys on mennyt huimasti eteenpäin! Melkein joka kerta tekee ulos tarpeensa, kunhan vaan pääsee otolliseen paikkaan. Hihnakäytöstä ollaan treenattu myös, sillä helposti alkaa pimeään aikaan haukkumaan vastaantulijoille ja toisille koirille sekä tänään oli ensimmäistä kertaa vetämistä havaittavissa, niin oli vauhti päällä pojalla, jota saa välillä houkutella metriäkin eteenpäin. Meillä vieraili muutaman yön ajan veljentyttö 10 vuotta, joka innostui opettamaan Nugalle paikallaoloa ja uutuutena maahanmenon. Kummasti vaan noinkin pieni pentu oppii, kun on perso ruoalle ;)
Onneksi Nemo tulee edelleen hyvin luokse, joten tehtiin kahden tunnin metsälenkki vapaana Ulpun (Lunan sisko) kanssa, olipas kivaa! Nyt mekin tiedetään muutama metsälenkki lähituntumassa. Haaveena, että joskus Lunaakin voisi siellä päästää vapaana viipottamaan :)
Sunnuntai chillailua
Virhe
Kuulostaa järkeviltä nuo Tanjan ohjeet luoksetulon opetteluun. Asioiden uudelleen opettaminen/käytöksen poisoppiminen on kyllä aina vähän hankalampaa kuin ekaa kertaa opettelu, tsemppiä treeneihin! Mitään erityisiä treeniohjeita en osaa antaa, meillä Martilla on melko varma luoksetulo ja sitä olen aina siitä palkannut vain namilla, en lelulla. Toistaiseksi ainakin se on toiminut...
Jep, kyllä siinä varmasti hommia saa tehdä, kun uudestaan opettaa, mutta onneksi on tuo liina, sen avulla uskaltaa ylipäätään päästää irti ja toisaalta ei olla juurikaan oltu Lunan kanssa kaksin ulkona kera lelujen, joten voi olla aika innoissaan kahden keskisestä ajasta! Kiitos tsempistä :)
Sit seuraava vaihe ois ottaa jokin aivan uus sana siihen kontaktiin. Aikanaan Ulpun kanssa meillä se oli hänen lempinimi "upi". Sillä hetkellä kun se koira katsahtaa sua, sanot sen sanan ja palkkaat. Tätä taas perään paljon.
Näin me aikanaan saatiin Ulpun kanssa sellanen kontakti, että se kääntyi AINA mua kohden ja tuli oikean jalkani viereen hakemaan namia, vaikka pääsi narussa irti paikassa missä oli jahdattavia autoja tai kesken lenkin. Sanahan ei ollut mikään varsinainen luoksetulosana, vaan sana vain joka tarkoitti koiralle aina ja ikuisesti "kun katsot minuun ja tulet tähän jalkani viereen saat namin".
Mä en tiedä miksi se toimi Ulpulla noin hyvin, en ikinä saisi Veetille opetettua tuota. Ehkä siinä oli hyvää se että Ulpulla ei ollut historiaa niin kuin Veetillä ja maltoin Ulpun kanssa tehdä treeniä tosi huolellisesti. Ulpu oli myös hyvin motivoitunut koira treenaamiseen. Se oli mahtavaa ja sitä muistelen vielä lämmöllä, vaikka meillä muita vaikeuksia sitten olikin.
Eija, kiitos! Ja kiitos harjoittelupaikkatarjouksesta! Voi kyllä olla juurikin noin, kun Tanja laittoi, että teillä on niiin kivat mestat, että harjoittelusta ei tule mitään tai ainakin entistä haastavampaa :D
Niina, Balmer ja Mimi, hyvin kuvattu uroksen ja nartun totettelevaisuuseroja :) Urosten kanssa on jotenkin niiin paljon helpompaa, ainakin meillä..
Voi jestas toi Hessu Hopo ja Milla Magia kuulostaa niin hauskalle :D