Pitkä viikonloppu starttasi iloisissa tunnelmissa, kun saatiin kummityttöni parson Miisa yökylään! Kävin hakemassa tytön kotoa ja oli heti vastassa häntä vimmatusti heiluen. Meille tullessa mulla ei ollut lisäkäsiä, joten mentiin vaan tyynesti tuulikaappiin, sisältä kuului Nemon rapistelu ja Miisa heilutti häntää, joten uskalsin avata oven ja niin tyttö viiletti Nemon ohi iloisesti tutkimaan paikkoja. Tyttö oli meillä kertaalleen ollutkin kylässä Hannan kanssa, joten tiesin kyllä, että koirat tulevat juttuun ja Miisa lukee niin hienosti koiraa, että kunnioittaa vanhempaa Nemoa.
Koirat sitten nuuskuttelivat toistensa hymyssä suin, hännät heiluen ja kulkivat hetken peräkanaa alakerrassa. Noin viiden minuutin päästä Miisa sai ihan totaaliset parsonhepulit eli juoksi alakertaa ympäri eteinen-keittiö-olohuone-sohva-eteinen jne. Näistä hepuleista sanotaan, että koira on tosi iloinen! Mua niin nauratti, kun Miisa on yleensä aika rauhallinen tyttö, mutta kyllä näitä perinteisiä parsonpiirteitä tuli näkyviin. Lisäksi lenkille lähti kova touhu päällä, mutta rauhoittui sitten hetken päästä ja käveli nätisti hihnassa. Miisalla on ihana kontakti ihmisen kanssa, puolesta sanasta jo katsoo silmiin! Hyvin on Hannan kouluttanut.
Tytön lempipuuhaa meillä Nemon leikkiin kutsumisen lisäksi oli tutkia pihassa joka kolo ja sisällä kytätä ikkunassa pihan menoa. Meillä kun kulkee ainakin oravia ja lintuja jatkuvasti. Hymyssä suin huomasin myös kerran, kun tyttö kävi eteisessä peilaamassa ja päästi pienen hiljaisen haukahduksen ilmeisesti peilikuvalleen. Nemo tekee ihan samaa, varsinkin viime aikoina.
Hauska oli myös huomata, että koirat malttoivat pötkötellä kotosalla alkutervehdysten jälkeen. Tuli niin kotoisa ja vähän liikuttunutkin olo, kun Miisa sujahti sohvalle kainaloon sekä syliin, kuin Luna konsanaan. Samaan aikaan Nemo nukkui omassa pedissä sikeämmin, kun normaalisti. Veikkaan, että Nemolla oli sellainen tunne, että kyllä se nuorempi sitten ilmoittelee, jos jotain kivaa tapahtuu eli voi itse nukkua sikeästi. Yökin meni hyvin, oltiin iho ihoa vasten Miisan kanssa vierassängyssä, Nemo nukkui omassa paikassa keittiössä.
Koirat tuli lenkitettyä erikseen, paitsi aamulenkki tehtiin kolmistaan. Ihan hyvin meni, vaikka on tietysti eri tahtinen meno 4- ja 16-vuotiailla. Miisa osasi odottaa nätisti ja nuuskutteli sekä merkkaili uusilla huudeilla. Muiden koirien ohitukset meni hienosti! Hyttyset on kyllä nyt heränneet ja niiden hätyyttely kävi työstä, kun koirissakin oli vuorotellen useampi kimpussa. Itse olen kulkenut varsinkin aamulenkillä pitkähihaisissa ja -punttisissa, huppu päässä ja ollaan siirrytty Nemon kanssa aamuisin isompien teiden varteen, koska siellä niitä on huomattavasti vähemmän.
Itse olen nauttinut hellejaksosta mm. pyöräillen, jätskiä syöden, rannalla lueskellen ja useamman kerran uiden. Järvivesi on jo lämmintä joka puolella! Tänään tuntui Päijänne turhankin lämpöiseltä, ettei kunnolla virkistä, vaikka oli kyllä autuaallista pulahtaa veteen ratsastuksen jälkeen, kun sai ensin iholle liimautuneet vaatteet pois. Nemon takia on kuitenkin kiva, että saadaan välillä hieman viileämpääkin, kun on luvattu tulevalle viikolle 16-18 astetta.
Nemo on pärjännyt kuumuudessa melko hyvin, kunhan vaan tehdään tosiaan aamusta se pidempi lenkki. Monesti Nemolle riittäisi tyyliin 10min, kun kaartaisi ekasta risteyksestä kotiin päin, ilmeisesti aamupala mielessä. Yhtenä hellepäivänä tehtiinkin lyhyempi aamulenkki ja kun päivällä ei voi lenkkeillä, niin ilta oli levotonta menoa sisätiloissa...
Helteillä meillä on auttanut kaikista eniten kotona alakerrassa viilennin, jossa poistoputken kautta menee lämmin ilma ulos. Sillä saa laskettua huoneen lämpötilaa -2 astetta, vie myös ilmankosteutta pois. Yläkerrassa on iltaisin laitettu lattiatuuletin parvekkeen oven eteen niin, että puhaltaa kuumaa ilmaa ulospäin, tuntuu toimivan, kun ei ole ollut vielä trooppisia öitä, joten ulkoa tulee viileämpää ilmaa illalla ja yöllä. Lisäksi Nemoa on tullut kasteltua märällä pyyhkeellä, etenkin tassut ja mahanalunen, välillä on jopa nukahtanut sohvalle mun viereen niin, että pyyhe on masun päällä. Helpotusta on tuonut myös lohijätski, lemppari.
Luulen, että Nemo + helle suurin riskitekijä on se loputon virta ja edes takas hönkötys eli juoksu, sillä saattaa aiheuttaa itselleen lämpöhalvauksen. Välillä rauhoittuu itse petiin, myös boxissa loppuu pahin kohkaus, vaikka siellä nykyään vallan seisoo ja odottaa, mutta viilennin on juuri siinä vieressä, niin yleensä loppuu pahin läähätys. Boxissa on yleensä vaan silloin, kun laitetaan ruokaa ja laitan sinne aina vesikipon mukaan. Jos muu ei auta, eli on jo ihan ylikierroksilla, niin rauhoittuu monesti nopemmin, kun rajaa keittiöön omalle alueelle. Sinne on hyvä nukahtaa omaan petiin, kun kääntää vielä viilentimen keittiön suuntaan, mikä sopii itselle mainiosti, sillä joudun istumaan sohvalla viltin alla viilentimen pöhöttäessä.
Tuli muuten työkavereiden kanssa puhetta lemmikkieläimistä ja että meillä ainakin päivät rakentuu ihan koiran aikataulun mukaan. Päivärytmi on tällainen: pihaan, lenkki, ruoka, pihaan, tekemistä, lenkki, ruoka, pihaan, tekemistä, lenkki, ruoka. Kuulostaako tutulta? Ei se kuulemma kissojenkaan kanssa ole aina sen helpompaa, kun ovat yöeläimiä, joten öisin juostaan, läpsitään tassulla omistajaa naamalle tai nuollaan hiuksia, halutaan ruokaa ja hyvällä säällä pyydetään ulos sekä ulkoa sisälle.
Nautitaan kesäkuusta!
Ihania kuvia 😍 Niin iso kiitos Miisan erinomaisesta hoidosta 🙏🏼 Varo vaan, ei ehkä jää yhteen kertaan
VastaaPoistaEipä kestä, ilo oli meidän puolella ja niin mielellään otetaan ihana Miisa uudestaankin yökylään <3
Poista