Konstit on monet

Nuga uuden älylelun kimpussa

Konstit on monet, kun näitä elohiiriä yritetään pitää rauhallisina. Kovien pakkasten takia on tosiaan lenkit ollut lyhyempiä, vaikka niitä on tehty sitten tiheämmin. Kaksi lauheampaa päivää on ollut välissä ja silloin on menty extra pitkät lenkit uusissa maastoissa! Nemo on saanut kirmailla vapaana ja Nuga flexissä. Luna on niinä lauhempina päivinäkin halunnut alkulenkistä jo heti takaisin kotiin, mikä on kostautunut sitten niin, että härnää poikia minkä ehtii ;) Hyppi selkään, niskan päälle ja näykkii takakintuista. Toisaalta pojat on huomiosta välillä vaan onnessaan ja pyllyt nousee pystyyn leikin merkiksi. On sitä touhua hauska katsoa hetken aikaa.

Muuten virtaa on yritetty hillitä älyleluilla, koti-TOKOlla, tempuilla, luiden jyrsimisellä, tallilla hengailemalla ja vierailla.

Kirpparihinnoittelija-avustajat

Yksi päivä meillä oli taas suurperheen komiikkaa: yritän varata kirppariaikaa puhelimella, niin sillä välin Nuga oksentaa keppejä sohvalle (Pojilla on nyt joku keppifetissi, jos Nemo aloittaa sen pihalla, niin Nuga napsii samaa tahtia keppejä suuhunsa. Erona vaan se, että Nemo järsii niitä, sylkee pois, Nuga järsii niitä ja nielee) ja Nemo murahtelee muuten vaan muille. Puhelu menee mulla vähän ohi ja kun saan sotkut siivottua ja ruoan tulille, niin Luna ja Nuga alkavat tappelemaan keskenään, kahteen kertaan (tätäkään ei ole tapahtunut koskaan kotona sisätiloissa), jolloin samaan aikaan Nemo käy lipomassa torttutaikina levyjä keittiön pöydältä. Näin meillä. 

Mummun sylissä

Mummusta puheen ollen! Mummu ja veljentyttö Jonna tulevat meille koiravahtiin viideksi päiväksi, kun lennetään miehen kanssa Prahaan kaupunkilomalle! Luettiin, että Praha on koirien kaupunki, koirat saavat tulla kaikkialle, mihin omistajansakin. Harmi, ettei ostettu lentolippuja myös karvaisille :P

Mitkä on teidän parhaat konstit aktiivisten koirien väsyttämiseksi?

P.S. Meinasin kokonaan unohtaa, että päästiin päivän kestävään agilitykoulutukseen Mouhijärvelle Nemon kanssa! ProCaniksen Marko on opettajana ja odotan innolla, sillä häntä on kehuttu kovasti. Jihuu!

Ah, sitä autuutta

Yhden koiran omistaja ei ehkä sitä ymmärrä, mutta itse hypetän, kun joskus menen vaan yhden koiran kanssa lenkille. Varsinkin Nemo, se on kun ihmisen mieli, ei hötkyile koirien ja ihmisten perään tai kyllähän se niitä monesti katsoo ja heiluttaa häntäänsä :) Mieli on oikein leppoisa ja ajatukset harhailee kaikissa mukavissa asioissa. 

Tässäpä resepti:

* Ota vähintään 3 parsonia tai muuta russelia narun päähän

* Mielellään eri sukupuolta, sillä urokset pysähtelevät noin kahden metrin välein, narttu ei ollenkaan

* Mukana voi olla myös 1, joka vetää koko ajan kotiin päin

* Varmista, että koirat ovat erittäin virkeitä

* Ohita mahdollisimman monet koirat, lapset, lastenvaunut, pulkat, autot, bussit, pyörät

* Pidä yhdessä kädessä kakkapussia/pusseja

* Vastaa puhelimeen tai yritä niistä nenäsi tai pyyhkiä hiuksia kasvoiltasi

* Lisää tähän kaatosade tai paukkupakkanen

* Lenkkeile kaupungissa vähintään kolme kertaa päivässä

* Tee tätä viikon ajan

* Sitten vaihda 1 russeliin tai omaan koiraasi, autuus on taattu ja lenkkiä voisi heittää vaikka tunti tolkulla... (Mutta oikeastaan ei voi, sillä kotona odottaa vielä ne muut innokkaat ulkoilijat :D)

Hauskuutta keskiviikkoon!

Perinteistä parsonlenkkiä

Maanantaina on mukava muistella edellisestä viikkoa ja kulunutta viikonvaihdetta :) Viikonloppu alkoi iloisesti parsonlenkillä ja siivillä Ylöjärvellä. Puolen tunnin lenkki tehtiin kirpsakassa pakkasessa. Mukana oli Krista, Riemu (Lunan tyttö), Jaska, Arska, Sofie, Willem (auspai), Nemo ja Luna. Riemua rakasti taas kaikki! Tai no, Lunaa ei päästetty iholle, mutta vierekkäin kipittivät osan matkaa. Siipien lomassa tietysti koiramaista juttua riitti.

Muuten viikonloppuna tuli tehtyä useita lyhyempiä aurinko-pakkas-lenkkejä ja koirat kirmasivat pihassa, välillä mutustellen lunta huiviinsa. Toppatakit tuli tarpeeseen ja uusia fleecetossuja tuli testattua. Kyllä ne koiria hämmästytti, käveleminen oli alkuunsa kovin outoa. 

Vihdoin viikonloppuna koirat malttoivat pötkötellä vilkkaan viikon päälle. Nemo ja Luna(kin?) menivät kaikesta aktiviteetista ylikierroksille, sillä renkusivat mun vieressä niin agilityn, kylpyläreissun, kun parsonlenkinkin jälkeen (olin niin kuvitellut rauhallista koti-iltaa ainakin uimisen päälle!). Renkuaminen oli siis sitä, kun istun sohvalla, niin koirat(t) istuu mun edessä lattialla, tapittaa silmiin, vinkuu ja tekee sellaisia leikkiinkutsu yrityksiä. Lopulta yleensä nukahtavat kainaloon. 

Tallille ei koirat lähteneet, kun mittari näytti aamulla -18 astetta. Ollaan pidetty -15 astetta rajana, että viitsii koiria tallille ottaa mukaan, jos vähääkään täytyy auton perässä kykkiä. Nautiskelin täysin siemauksin ilman satulaa köpöttelystä kentällä sunnuntai-ratsastus-tyyliin ilman paineita, aurinkoa ottaen (kunnon toppavarustus päällä). 

Nugan masu oli jo sunnuntaina normaali. Olen saanut poikaa vähän pyöristymään ja kun laskeskelin uudestaan raakaruokamäärää, niin totesin, että olen antanut koko ajan vähän alakanttiin puuroa ja lihaa. Kuvittelin, että sama määrä riittää, kun muillekin, mutta onhan tuo nuori ja viriili sekä alkanut agilityä treenaamaan säännöllisesti. Ei ihme, että on pysynyt vähän turhankin hoikassa kunnossa.

Nemo näytti kankelta lauantaina ja kun venyttelin sen etujalkoja, niin vasen puoli tuntui hieman jäykemmältä. Olisiko johtunut uimisesta. Niinhän se ihmiselläkin menee, että rasituksen jälkeen seuraavana päivänä ei ole vielä jumissa, vaan vasta sitä seuraavana. Tarkistin vielä papereista, että Nemoa vaivasi oikean etusen varpaat, joten tämä kankeus ei varmaankaan liittynyt nyt enää siihen asiaan. 

Vielä agilitytreeneistä itselle muistiin: keskiviikkona meillä oli kiva tekninen juoksurata kontakteineen. Nugan kanssa saatiin mukavia lähetymisiharjoituksia kontakteille, pimeää putkea, takaakiertoa, lähettämistä putkeen ja kun aikaa jäi, niin päästiin vielä toiselle kierrokselle kepeille. Nuga haki neljä ekaa kepin väliä ja kun malttoi keskittyä, niin teki pienellä ohjauksella kaikki. Palkkana pallo oli liian kiva, kierrokset nousi liikaa, joten annoin vaan namia ja senkin heittämällä maahan, ettei olisi niin kiinni mun kädessäni. 

Nemon kanssa mentiin koko rataa, sillä oli vauhtia ja tekemisen meininkiä, veti ihan täysillä ja se siinä vähän huolettikin, ettei itseään nyt reväytäisi mm. kontakteilla. Otettiin niitä kuitenkin vaan minimisti. Luna ei lähtenyt hallille, mutta sen sijaan kävi juoksemassa Sepon kanssa 10km lenkin. Hyvin painelee tyttö menemään.

Voihan vesihäntä

Lunan tyypillistä vesileikkiä:

Meillä oli niin kivaa koirakylpylässä Nokialla! Uimala on rakennettu ikään kuin kahteen tasoon eli sisääntulo, omat pukeutumisloossit (joiden ovet saa hakaan) ja pesupaikka on alakerrassa, josta sitten pääsee nousemaan allasalueelle. Allas on soikea ja sinne on yksi leveä luiska, jota pitkin on helppo pulahtaa altaaseen ja sieltä pois. Altaan reuna ylttää oman lanteen korkeudelle, joten pikkukoiran pystyy nostamaan altaaseen myös reunalta, toki vain liuskan kautta koira pääsee itse altaasta pois. Meidän sakille tämä oli toimivampi setti, kun Hyvinkään koirakylpylässä, jossa tilat on yhdessä tasossa ja altaaseen on suora näköyhteys, mikä tekee sen, että Luna huutaa koko ajan, kun haluaa veteen.

Yllätykseksi Luna ei huutanut, kun hetkittäin, sillä altaan puolen tunnin hintaan sisältyi uittaja, joka veikin Lunaa altaassa suoraan reunoja pitkin, jolloin uiminen oli tehokaampaa joka lihakselle ja huutoa ei tullut. Luna yleensä kiihdyttää itsensä vedessä, kun ui koko ajan itsensä ympäri, ottaa vesiroiskeita kiinni ja haukkuu. Myös poikia uittaja vei pidempiä matkoja ja heitteli leluja meidän kanssa. Kätsyä! Yllätykseksi Nemo oli veden ja lelun nähdessään kierroksilla ja lähti vauhdikkaasti veteen hakemaan saalista. Johtui varmaankin osittain siitä, että altaan liuska ja koko alue oli päällystetty matolla, joka ei luistanut. Väsyessään Nemo ei sitten enää niin innoissaan mennyt altaaseen, vaan tuumaili aina hetken liuskalla. Jos heitti lelun liian kauas, ei lähtenyt sitä hakemaan ja kun heitti lähelle, nappasi sen kiinni ja tuli heti takaisin kuivalle maalle. Tätä samaa teki myös Nuga tennispallon kanssa. Siksi uittaja olikin hyvä, kun ensin houkutteli veteen heittäen lelun lähelle ja kun koira jo polskutteli, viskasi lelun kauemmaksi. 

Palvelu oli erinomaista ja kassahenkilö huolehti koko ajan kompostiaitojen avulla, että kukin uimaporukka pysyi omalla puolellaan pesutiloissa, kujaa pitkin päästi kätsysti kulkemaan. Uittaja oikein suihkutteli meidän koirat + laittoi oikeankokoiset pelastusliivit päälle, niin päästiin helpommalla, kun koirat sätkii siinä vaiheessa jo jokaiseen ilman suuntaan. Pieniä ostoksia tuli tehtyä mm. kelluva lelu ja raakalihaa, mikä meillä oli kotona jo loppumaan päin.

Reissu ei mennyt kuitenkaan niin, kun Strömsössä, vaan kotiin päästyä Nuga roikotti häntäänsä. Seurailin hetken ja yritti kovasti nuolla sitä, eikä malttanut sohvalla olla paikallaan, kun hetken ja taas täytyi vaihtaa asentoa. Niin meidän tie vei jälleen päivystykseen, tällä kertaa Univetiin Nekalaan, johon meiltä on vaan muutama kilometri matkaa, päivystys on heillä klo 22 asti. Vesihäntä oli ilmeisesti syynä Nugan tuskaiseen oloon. Tila vielä paheni Univetin aulassa, kun jouduttiin odottelemaan, ilmeisesti jotain koiraa tikattiin ihan huolella ennen meitä, mikä lie tappelu sattunut. Nuga siis alkoi läähättämään, urisi, vähän vinkuikin ja suusta tippui kirkasta vettä, ihan niin kun olisi juuri käynyt juomassa, parta ihan märkänä. Olo helpotti sitten aika pian, kun sai kaksi kipulääkettä, toisen opiaatti pohjaisen ja toisen tavallisen, jota syötetään nyt kerran päivässä 4-7 päivän ajan.

Nuga on jo melkein oma itsensä. Häntä heiluu ja pientä rallia vetää pihassa... Vaikka nyt piti vaan huilia viikonlopun yli. Maha meni myös vähän ripulille, veikkaan että siitä tujummasta kipulääkkeestä. Toivotaan, että sekin alkaa pian helpottamaan.

Vesihäntä on tyypillinen noutajilla, jos paljon puljaavat vedessä, mutta se voi tulla myös rasituksesta ja kylmästä. Meillä oli kaikki elementit, kun napsahti nämä paukkupakkaset yhtäkkiä, koira juuri kynitty ja edellisenä päivänä vielä agility rasitusta. En osannut kuitenkaan odottaa tällaista, kun aikaisemminkin ollaan oltu talvella koirakylpylässä ja kysyin vielä aikaa varatessa, haittaako, jos agility on edellisenä päivänä. Seuraavalla kerralla sitten viisampina. Kuulin muuten, että tutun parsonilla oli myös ollut vesihäntä juuri ja he eivät edes ole olleet uimassa, mutta johtunee äkillisestä kovasta pakkasesta.

Suomen talvi näyttää nyt parastaan, käytiin jo aamulenkillä järven rannassa kameran kera. Saa nähdä, mitä muuta keksitään vapaan lauantain kunniaksi. Ehkäpä käyn ostamassa yhdet kokeilutöppöset koirille, sillä niitä tassuja paleltaa nyt näillä miinusasteilla. Aurinkoa lauantaihin, käykäähän ulkona hakemassa vähän D-vitamiinia :)

Kynitty

"Kukkuluuruu, mitä kuuluu? Mut on kynitty ja me kuulemma päästään tänään polskuttelemaan koirakylpylään, onneksi meillä on toppatakit, niin ei jäädy kotiin lähteissä. t. Nuga"

  

Iloa aurinkoiseen pakkaspäivään!

Sehän juoksee

Ketä veikkaisitte, jos kertoisin, että yksi koiristamme pyydysti iltalenkillä päästäisen ja pisti sen hengiltä..? Väärin, se oli meidän Nemo, joka flexissä jolkotti ojan piennarta ja ennen kun kissaa ehdin sanoa, oli tilanne ohi. Citynainen siinä sitten haukkoi hetken henkeään ja totesi, että päästäisen eteen ei ollut enää mitään tehtävissä. Ei muuta, kun kovasti kehuja suurelle saalistajalle ;)

Viikko oli rankka töiden puolesta, joten arkena lenkit jäi aika lyhyeen, mutta kuitenkin viikkoon mahtui mukavia juttuja. Nemon kanssa tehtiin laatuaika-lenkki, poika puolet matkasta vapaana. Ihania hepuleita sai isolla kentällä, mutta tuli aina kierroksen jälkeen hakemaan namin. Myös tallilla pojat pääsivät vapaana juoksemaan maneesissa. Meillä oli juustoa mukana, joten saatiin juoksutettua poikia kunnolla, kun seistiin molemmilla ovilla ja huudeltiin veljentytön kanssa vuorotellen koiria luokse. Suoralla näytti, että Nuga oli jopa Nemoa nopeampi! Lunakin pääsi laatuaikalenkille flexissä. Lumen tulo on tietysti taas hieno juttu ja sitä mennään siimat kireänä, sukellellen lumen sekaan. Kotona tuli heti imuroitua, pestyä lattiat ja laitettua kaikki kuratakit, pyyhkeet ja huovat pyykkiin.

Nemolla oli yksi erityinen tehtävä viikonloppuna, kun kävi vanhainkodissa moikkaamassa meidän iso-mummua <3 Kyllä mummun silmät loisti, rapsutuksia ja suukkoja riitti. Nemo käyttäytyi mukavan lunkisti alkuinnostuksen jälkeen. (Ja hatunnosto Kihniön Terveyskeskukselle, kun koiran tuominen sisätiloihin ei ollut ongelma!)

Keskiviikon agilitytreenit oli parasta A-luokkaa. Putkilla & hypyillä sai päästellä ja ottaa vähän vaativampiakin kiemuroita kehiin. Nugakin alkaa toimimaan yhä vaikeammissa kuvoissa sekä pidemmällä radalla. Ohjauksessa mun täytyy kiinnittää huomiota siihen, että luotan koiriini ja en aina tee niitä iän ikuisia valsseja, vaan tiukempia käännöksiä, ajoissa. Koirat kyllä menee, kun osaan viedä! 

Hämmästyneen iloinen kommentti tuli treenikaverilta: "Annahan juoksee, katsokaa nyt se juoksee!" Hih, oonko saanut nopeutta lisää vai otanko pitkästä aikaa treenit kunnolla, kun on tavoitteita näkyvissä. Nemohan meni taas ajatuksen voimalla ja Luna pääsi Jannen kanssa juoksemaan! Janne sanoi, että mielellään kisaa Lunan kanssa niin paljon, kun annan kisata, kunhan ensin kontaktit ja kepit saadaan kuntoon :) Kuulostaa hyvältä, vaikken ole vieläkään täysin varma, uskallanko sitä mihinkään kisatilainteisiin viedä/antaa.

Agilityyn liittyen tuli myös yksi erinomainen ajatus: "Treenaa joka kertaa niin, että se voi olla viimeinen kerta". Siinä on ajattelemisen aihetta.

Lumista alkavaa viikkoa!

Koiramainen vuosi 2013

Kuinka teidän vuosi 2014 on lähtenyt käyntiin? Täällä ihan leppoisissa merkeissä, pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan myös tätä chillaamisen taitoa. Joka päivä ei tarvi olla niin hyödyllinen ja tehokas ;)

Vuoden eka päivä oli aikas mainio, liikuntaa ja loikoilua sopivassa suhteessa. Käytiin meinaan heti aamusta hallilla treenaamassa agilityä koko porukan voimin. Mukana oli myös pari treenikaveria, joten lämmittely- ja palautuslenkeille sai juttuseuraa. Kaikilla kolmella oli virtaa, mentiin korkealta ja kovaa niin, että seuraavana päivänä oli lihakset kipeänä (siis mulla :D).

Luna on mainio agikoira, se on nyt juoksuista johtuvan tauon aikana selvästi haudutellut oppeja mielessään ja liitää, kun unelma. Lisäksi huomaan, etten stressaa sen kanssa, että karkaisi hallista tai lähtisi toisen koiran perään. Hallissa tuntuu olevan pelisäännöt selvät ja kukaan ei ole tuonut puudeleitansa syötiksi :D Treenikaveri toi kyllä oman parsonuroksensa ihan kentälle ärsykkeeksi, mutta Luna ei ollut siitä moksiskaan. Agility on ykkönen (ja mun kanssa puuhailu)! 

Niin ja Nemo... se nyt oli tietysti ihan liekeissä, kun pääsi pientä putki, hyppy, rengas -rataa painamaan. Otettiin vaan muutama minuutti ja kunnon palautuslenkki, ei näytä ontuvan mitään. Peukut pystyssä, että samalla tavalla jatkuukin. Nemosta puheen ollen, pelkäsi kuitenkin niitä raketteja, kulki häntä alhaalla ja läähätti, joten laitettiin poika boksiin. Rauhoittuikin siellä nopeasti, joten päästettiin hetken päästä pois. Loppuillan pötkötteli ja nukkui meidän kanssa sohvalla/jaloissa. Jos vähän kovempaa paukkui, nosti päätänsä, mutta jatkoi sitten uniaan. Ihmeen hyvin keräsi itsensä.

Useissa blogeissa on kerrattu menneen vuoden tapahtumia ja asetettu tavoitteita alkaneelle vuodelle. Monet jopa osaavat sanoa, että vuosi oli hyvä tai huono, mutta itselle se on hankalaa, sillä vuoteen mahtuu paljon hienoja hetkiä, ihan pikkuriikkisiäkin ja sitten myös sitä elämän varjopuolta. Ehkä tuo Nemonkin sairastelu oli taas muistutus siitä, mitä elämä on, joten mennään päivä kerrallaan ja nautitaan hetkistä! (Kuitenkin vuosi sitten tekemäni harrastustavoitteet toteutuivat aikas hyvin). 

Koiramaiseen vuoteen 2013 mahtui mm. tällaista: 

Pentuja, sairaslomaa, studioposeerauksia, näyttelyitä, uimista, agilitysertejä, siirto kolmosluokkaan, hevosia, agilityn opettamista, käyttövalion titteli, koirakuntosalia, ystäviä, mökkeilyä, Agirotuhulinaa, vara-serti, Suoknuutin koulutus, kurakeliä ja joulu <3