Harjoitukset kun alkoi, Nemo huiteli missä sattui ja kävi aina vapaaksi päästyään tsekkaamassa kaikki isoimmat koirat... Minä siinä sitten hammasta purren hymyilen, että: "Anteeksi anteeksi". Harjoiteltiin ihan perusjuttuja eli aitoja, putkea ja A:ta. Loppua kohden keskittyminen onneksi parani, kun harjoitukset vaikeutuivat, niin Nemo syttyi tehtäviin. Uskalsinkin pitää poikaa vapaana kaksi viimeistä kierrosta.
Viime viikolla ekalla agility tunnilla Nemo meni kaikki tehtävät kun vettä vaan, poika oikein loisti ekakertalaisiin tai vain pentukurssin suorittaneisiin nähden! Olin tyytyväinen ja huomasin vasta kuinka paljon hyötyä on ollut parsonien koko kesän kestäneestä agilitystä. Kiitos Marjutille kannustavasta ja asiantuntevasta opetuksesta! Nyt vaan tarvii treenata sitä, että Nemo on heti alusta asti innostunut esteistä, eikä haahuile toisten perässä.
Kotiin päästyä ajattelin vähän trimmata Nemoa. Seppo suostui pitämään pojasta kiinni ja hyvin sain nypittyä, vähän liiankin hyvin. Karva lähti taas selästä kokonaan… Huomasin sen vähän liian myöhään ja nyt selkä on vaaleanpunainen. Olisi varmaan pitänyt vaan vähän siistiä sitä, sillä seuraavaan näyttelyyn on enää vajaa kolme viikkoa, eikä karva ehdi kunnolla kasvaa takaisin. Saa nähdä minä vuonna opin itse trimmaamaan... ;)
Illalla oli kyllä jo suu hymyssä, kun pieni käärö käpertyi kainaloon nukkumaan tyytyväisenä päivän aktiviteetteihin <3
Ihan pakko udella, että missä sijaitsee tuo uimaparatiisi, josta kerroit jokunen aika sitten?
Aurinkoisia syyspäiviä!